Tätä ihmiset pyytävät

Mökkireissulta palailin. Siellä saaressa keskellä ei mitään saa aikaa miettiä tulevaisuutta, ja tajuaa, kuinka näitä juttuja alkaa kasaantua. 

Suuren kaveriporukan omistan, ja sattuu olemaan niin, että ihmiset haluavat tehdä ryhmäcosseja. Ihana ajatus, mutta tässä pitäisi päättää, mitä asua alkaa työstämään.

1. Hetalian Taiwan

Ihan minun tyyliäni, eikö ;)

Hyvä juttu olisi, että tuskin enää tarvitsisi peruukkiakaan etsiä. Ehkä jotai pientä sävytystä omiin hiuksiin ja irto-otsis, sikkä äiti ei edelleenkään ole ajatellut hyväksyä kulmakarvoja peittävää otsista.

Tämä siis oli ihan meidän kaikkien tunteman Lucyn pyynnöstä.

2. Hetalian Saksalainen Ritarikunta

aka Teutonic Knights aka nuorempi Preussi. Pätkiä kun ollaan ja se valkoinen peruukki olisi ostoslistalla useammastakin kuin yhdestä syystä. Toiset myös sanovat että luonnekin menee yksiin hahmon kanssa, mutta kuka sitä uskoo...

3. No.6 Shion

Valkoiset hiukset. Siinä taas. Pojasta nyt teen varmasti cossin, mutta en ole varma milloin. Vähän pelottaa, sillä useammat ovat jo lupautuneet varastamaan vaatteitani.

Kolme ehkä parasta ehdokasta. Aina saa myös ehdotella lisää hahmoja, joita mieleen tulee. 

Tuntuu siltä, että olen jättänyt jotain hyvinkin tärkeää kertomatta. Mitäköhän se on? Noh, postauksen päätän kumminkin tähän.

BOBEB

Unohtakaa, että sanoin itseäni lyhyeksi.

Se oli sitten siinä

Coni ohi ja kaikkea. Mieleen jäi mahtava porukka, iltabileiden häröilyt ja tämänpäiväinen kamala sade. Oli selvästi parempi meno kuin vuosi sitten, vaikken haleja saanut juuri yhtään.
Osaatte varmasti jo sanoa, missä asussa liikuin. Tässä nyt siis olisi ensimmäinen kuva kokonaisesta asusta. Pahoittelen tuota laukun taktista sijoittelua.
Kuvan Lenin blogia voi myös kurkata ;)

Saaliiksi tarttui kuvan varjostusvempele, Mikukuulokkeet, sekä sisarusten ostama sälä. Creeper-pehmo ja alemman kuvan figuurit. Kyllä aivan heti halusin tytöille käteen aseet tylsän kupin sijaan... 

Iltabileiden iki-ihanat loistetikut aka hohtavat dildot roikkuvat seinälläni ja kumma kyllä vieläkin loistavat. Kuka nyt yövaloja kaipaa kun tuollaisia saa?

Ilmoitelkaapas sitten ihmeessä jos löydätte minusta TAI sisaruksistani kuvia... Äiti odottaa.

Kuinkas moni lukijoista oli itse conissa? Millaisen viikonlopun itse vietitte?

Tätä tapahtui leirin aikana

Kyllä se äitini jotain teki leirin aikana, kuten lupasi. Paita on jo aika pitkällä. Kuvan laatu on mitä on, pädillä ei voi ottaa hyviä.

Njoo... Sanon suoraan, etten pidä kauluksesta. Monesti ennen leiriä sanoin, ettei se saa mennä tyyliin napaan asti... Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Kai tuo kuitenkin yhden conin menee. Haluan saada asun valmiiksi ja itselleni mielenrauhan.

Seuraavana vuorossa ovat ne käsi- ja jalkajutut. Tähän pyydän apua. Kuinka ne tehdään?

Se kaunis kuva...

Laupeuteesi minä turvaan...

Leiriltä tämäkin... Ihanaa ;D

Ripari loppui ja nyt aivan järjetön datausvimma iskee. Minkäs sille voi kun viikon on ilmaan minkäänlaisia laitteita.
Rytkyn leirikeskuksessa vietin siis viimeisen viikon. Arvatkaapa, uskaltaako tuolla tehdä mitään! Tyyliin vessassakin oli iso lappu "tukoksen avaaminen maksaa sinulle 5000€", joten...
Leiri oli yleisesti ottaen mukava. Kivat isoset ja näin. Taisin kyllä saada leiriläisten vihat niskaani, mutta minkäs tuolle voi. Olin oma äänekäs itseni, enkä lähtenyt esittämään mitään :)
Otsikon lause tuli siitä jumalanpalveluksissa hoetusta pätkästä, jonka pystyi kuulemaan jatkuvasti leirillä. Koko porukka hoilasi yhteen ääneen.
Lauluintonikin kasvoi leirin aikana. Yksi isosista sattui ohimennen mainitsemaan, että tiesi, että osaan laulaa ja on ennenkin kuunnellut minua... Nyt sitten ihan fiiliksissä!
...Joita kännykkä latistaa. Herjaa jotain puk-koodia D:

Väsymys, järjettömästi asiaa... Ei niin hyvä yhdistelmä. Kärsikää postauksen kamaluudesta, minä menen nukkumaan.

Täytettä rintsikoihin

Kyllä, mietin mihin styroksia voisi käyttää.

Kuten yleensä, sain paketin, jossa toimitetun tuotteen suojaaminen oli vedetty överiksi. Tällä kertaa oli vain pieni kuplamuovipussukka ja STYROKSIA! Styroksia silmänkantamattomiin.
Tai ei ehkä ihan, mutta paljon sitä oli. Lisäksi tämä inha valkoinen mössö levittää ympäristöönsä aivan järjettömän kamalaa hajua.

Paketin sisällä oli tietysti jotain paljon odotettua. Jo seitsemäs okariina. En voi olla ajattelematta, kuinka pieneltä se näyttää tuossa kämmeneläni. Tiedän, että käteni on pieni muihin verrattuna, eli ei tämä mikään aivan järjettömän kokoinen ole.
Kamera nyt hieman pilasi kuvan värit... Mutta soitin ei ole näin värittömän näköinen.
Palaan vielä kerran tuohon paketointiin. Niin paljon tätä yritettiin suojella, mutta ei onnistuttu:

Ehkä olen ylitarkka, mutta tässä lasituksessa on ihan selvä halkeama. Niitä on lisää, mutta ei näin selviä. Toivottavasti nuo eivät merkitse sitä, että soitin on jo nyt hajoamassa.

Aiheesta neljänteen, asu ei ole vielä valmis. Äiti kyllästyi odotukseen ja ostu jotain outoa mustaa kangasta sen varatun sijaan. Paitaosa (nimitys on mahtava) on jotenkuten siedettävä ja täytyy enää lyhentää hieman. Kauluksen tekemisestä en ymmärrä juuri mitään, mutta onneksi tämä orjuuttamani henkilö auttaa siinä. Koko roska olisi muuten jo valmis, mutta tämä äsken mainitsemani henkilö, joka myös äitiäni tunnetaan, sähläsi kauluksen kanssa ja jouduin koko seuraavan yön purkamaan ompeleita. Kiitos, mutta seuraavalla kerralla teen tämän itse.

Huomenna sitten alkaisi ripari, eli ette tule saamaan minkäänmuotoisia postauksia viikkoon. Yrittäkää silti selvitä!

Huonoja vitsejä kuulumisten seassa... Sitähän se bloggaaminen on.

Täten päätän postauksen.

BOBEB