Haaveena ne pari lisäsenttiä

Nyt tekee kovasti mieli kirjoittaa oikein luova aloitus, mutta tuntuu, että siitä tulisi vain typerän kuuloinen. Vaikuttaisin vielä lapsellisemmalta.

Olen pitkä~

Upean aloituksen puutteessa siirryn asiaan. Kävin sielä photoshoottilenkillä eräiden tiettyjen ihmisten kanssa, joiden henkilöllisyyksistä en mitään puhu, sillä todella VIHAAN lempinimien käyttämistä. Tietysti poikkeuksia ovat he, joiden nimeä en todellakaan tiedä. Koska kamerani laturi ei vieläkään ole löytynyt, kopioin yhden kuvan lenkillä mukana olleen kaverini blogista. Voitte kurkata taas sieltä, jos kuvat kiinnostavat.
Nyt kuvia katsellessa ymmärrän, kuinka pieneltä oikein näytinkään. Muistetaanpa nyt, että en tule kasvamaan nykyistä pituuttani pidemmäksi. 150cm on kyllä kiva tasaluku, mutta kyllä aina välillä toivoisi olevansa pidempi.
Näin täysin asiasta poiketen: Pitäkää päivämäärät mielessä! Kuulin tänä aamuna koulun pihassa, että menemme maalaamaan graffitin Haapaniemenkadun parkkihallin seinään. Tuon vuoksi en siis olisi tarvinnut reppua tai mitään mukaan kouluun, sillä enhän minä tunneilla ollut. Olin myös varautunut liikuntatuntiin ja jouduin kärsimään liikuntahousuistani, jotka ovat kaikkea muuta kuin viileät ja kaiken lisäksi rikki. Olihan tuo muuten mahtava kokemus. Varsinkin ne sämpylät mitä saimme eväiden puutteessa.

Rakkaat, kommentoittehan sitten välillä? Juuri mihinkään postaukseeniei ole tullut kommentteja, joista aina nautin sisällöstä huolimatta. Päätän postauksen, ja SINÄ siis sitten kerrankin kommentoit, ok?

BOBEB~